Viides Luku
Kiitimme taksikuskia matkasta ja astelimme ulos pihalle.
Siellä oli hyvin kaunista isot pellot täynnä kukkia ja ilma
oli yllättäen aika raikasta.Naapureita ei näkynyt mailla ei halmeilla.
Tosin eräs naapuri oli kyllä liiankin lähellä George.
-''Nyt meidän täytyy luultavammin odottaa vanhempiasi hani''.George sanoi.
-''Tai siis minä joudun..''
-''No mutta enhän mä jätä sua tänne yksin tylsistymään''.
Tämä oli niin Georgen tapaista,eihän se mua viittinyt jättää yksin,
jos siltä olisivat kaikki parhaimmat palat jääneet näkemättä,
tai se ei vain pystynyt pitämään näppejään erossa musta.
-''Eäh...onpas täällä kuuma..''Totes George joka otti paitaansa pois.
Mun ilme näytti varmaan säikähtäneeltä.
-''Laita se hemmetin paita takas päälle!''En viitsinyt enää katsoa Georgea.
-''No en sitten varmana laita päälle..''George laittoi vastaan.
Vilkuilin välillä vaivihkaa tämän paljasta vartaloa.Se näytti erittäin hyvältä.
Blondi huomas katseeni ja tuli lähemmäs.
-''Hmmm..vai sillalailla vilkuilet salaa..''George sanoi.
-''yhmm....vanhempani tulevat!''Osoitin sormella tienpäätä.
George käänsi päänsä äkkiä tielle.
-''Haha..Menit lankaan..''
Blondia oli kiva juksata,sain tämän menevän lankaan äsken,
joten voisin myöhemminkin vähän juksata tätä.Nauroin itsekseni,sentään
ei suuttunut.
-''Missähän muuten vanhempasi viipyvät?''.George kysyi.
-''Taitavat varmaan olla kaupungilla,kauheassa ruuhkassa varmaan''.
Poljin jalkaa hermostuksis,eihän täällä edes ollut mitään tekemistä,
kaikki näytti niin oudolta ja tylsältä.En tiennyt kumpi talo oli meidän
mutta maalauksen tarpeessa oli vasemmanpuoleinen talo.
-''Kaunista eikö??'George kysyi.
-''Totta puhut kerrankin''.
Istahdin hiekkaiselle tielle,en jaksanut raahautua muualle.
ja rupesin myöskin piirtelemään ympyröitä maahan.
Niistä tuli hyvinkin suurimmat osat todella epämuodostuneita.
Huomasin kuinka George istui viereeni ja teki mun ympyröilleni
silmät ja suun.
-''Hymynaamoja?''
-''Kyllä vain''.George sanoi.
Suttasin kädellä hymynaaman pois,
ei tässä hymyillyttänyt,kaikki oli pielessä
tai siltä ainakin tuntui mutta kun koulukin
alkaisi varmasti pian,ja äiti pakottaisi
mut jonnekkin todella tylsään paikkaan josta tietysti en ite tykkää
ja luokkakaverit olisivat yhtä täys idiootteja.
-''Hei haniii,mitä sä mietit??''George kysyi.
-''Mietin vain minne tylsään koulu paikkaan äiti pakottaa''.
-''Älä mieti vielä sitä,lomaa kun on jäljellä vielä''.George otti mut syliinsä.
Tunsin tämän lämmön,olin todella väsynyt joten nojasin rennosti tätä vasten.
-''äiti ja isä eivät ole tulleet vieläkään,kaksi tuntia on jo melkein mennyt''.
-''Kyllähän ne sieltä tulevat,voit nukahtaa vaikka syliini siksi aikaa,herätän sitten kun on aika''.George sanoi.
-''mutta..en oo mikää vauva...''Mutisin väsyneenä ja silmät menivät väkisinkin melkein kiinni.
-''Kultaa..laita nyt ne simmut kiinni''.George sanoi.
**George**
Tuntui mukavalta kun Daniel istui sylissäni aivan rentona ja hiljalleen oli vaipunut uneen,
josta toi pieni tuhina tuli.Hani ei ollut edes kovin raskas pitää sylissä,niin pieni kuin oli.
-''mmm....George...''Daniel sanoi.
Katsahdin tätä,oliko tämä herännyt?ei ei hän ollut herännyt puhui vain unissaan.
-''George...anna sen..olla''Daniel sanoi unissaan.
Nauratti vähäsen kuulla ne sanat,mistä tämä pikkuinen oikein näki unta tai mitä ylipäätänsä en antanut olla?
Lopulta en enää jaksanut pitää Danielia sylissä,asetin tämän varovasti makaamaan maahan.
Huokaisin jalat olivat kipeät monen tunnin istumisen jälkeen ja rupesin pikku hiljaa hermostumaan liiasta odottamisesta.
Pitäisikö jo mennä tutkimaan omaa taloani?Yksin kertaisesti en tohtinut jättää Danielia yksin tuhisemaan nurmikolle.
-''Mun oma pikku enkeli''.Sanoin ääneen.
Sitten lopulta näin auton tulevan tiellä.
-''Daniel herätys''.Tökkäsin tätä vähän kylkeen että heräisi.
-''Mitä....Nyt George??''Daniel Sanoi.
-''Sun vanhempas taitaa vihdoinki saapua,he ovat selityksen velkaa muista se!''
Daniel nousi maasta,samalla putsaten vaatteet ruohosta.
-''Et sitten jaksanut pitää mua sylissä''.Daniel totes ja laitto kädet puuskaan,
että olisi huonolla tuulella tämän asian takia.
-''Jalkani rupesivat puutumaan''.
-''On siinäkin mies..''
Vilkutin Danielin puolesta hänen vanhemmilleen ja omalle palvelijalle.
Taksi pysähtyi vähän matkan päästä meistä kuulin kiitokset,kun naikkonen avasi ovensa.
-''Daniel!Pääsit ehjänä perille!''.Danielin äiti huudahti ja selvästi epäili muhun luottamista.
-''Totta kai pääsin,mutta missä te viivyitte?''Daniel kysyi.
-''Niin tosiaan jouduimme odottaa ulkosalla pari tuntia''.
-''Tota noin...Me vähän eksyimme yhdessä paikkaa,käännyimme väärään suuntaan''.
-''Anteeksi sir''.
Nyökkäsin palvelijalleni,toivottavasti sentäs muisti kaikki mitkä lupasi hoitaa puolestani.
Ettei tarvitsisi niistäkin raivota ja huolehtia.
Hanin Isän Naikkonen käveli rehvakkaasti edellä katsoen kumpi talo olisi heidän omansa.
-''Tuo talo vasemmalla..''
-''Näyttääpäs maalauksen tarpeessa olevalta talolta''Danielin isä sanoi vaimolleen.
Katsoin omaa taloani,se oli täysin kunnossa,maalit olivat pysyneet seinillä.
Erosimme kaikki menessämme omiin koteihimme.
-''Tässä sir on avain''
-''Hmm..kiitos..''Sanoin ja katselin toisella puolella olevaa Danielia.
Tämä hyppeli hermostuneena paikoillaan ja sormeili koko ajan jotain kädessään ulottuvaa.
Talo näytti siedettävältä myös sisältä ei tarvinnut kunnostaa mitään.Astelin ensimmäisenä keittiöön,
se oli todella pieni mutta aika sopivan kokoinen kahdelle miehelle.
-''Meinataanko tänään hakea tarvittavat huonekalut?''Palvelijani kysyi.
-''Pitäisi varmaan,taidan varmaan ottaa Danielin mukaan,sinä saat jäädä lepäämään''.
-''Ihan kuinka vain haluatte..sir''.
En jaksanut enää kierrellä talossa vain päätin mennä tutkimaan Danielin taloa.
-''Menen tutkimaan Danielin taloa'' Ilmoitin ettei tarvitsisi seurata hätäpäissään.
Astelin nopeasti heidän rappusille,avasin oven joka oli jäänyt vähäsen raolleen.
enkä huomannut yhtä lattia lautaa joka oli melkein rikki
ja samalla kompastuin johonkin.
-''Daniel mene katsomaan mikä siellä kaatui''.
-''Selvä äiti''.
Makasin lattialla,ihmetellessäni mitä tapahtui.
kunnes kuulin Danielin naurun.
-''George siellä vain kaatui siihen mihinkä isäkin''.
Daniel kyykistyi eteeni
-''Nouse ylös siitä,vai meinaakko lojua siinä lopun ikääs?''.Daniel kysyi hymyillen.
-''Mikä siellä kestää??Tulkaahan jo sieltä!''Naikkonen huusi.
-''Tämä teidän talonne kaipaa todellakin maalausta''.
-''Niin emme voi varmaan vielä hetkeen tuoda tänne mitään huonekaluja''.Danielin Isä sanoi.
-''Missä sitten ajattelitte nukkua?''
-''Meidän pitäisi luultavasti ottaa hotellista huone''.
-''Mutta tehän voisitte tulla mun luokse asumaan siksi aikaa kun saisitte omanne talonne valmiiksi,onko se paha idea?
saisitte ainakin ruuan ja yö sijan ilmatteeksi''.Sanoin heille.
-''No kyllä se minulle kelpaa erittäin hyvin,vai mitä rakas?''.
Naikkosen ilmeestä päätellen tämä olisi halunnut mennä mieluiten hotelliin kuin luokseni,no en sitten ystävysty tämän kanssa
jos ei kerran naikkonen itse halua.
-''Hankin tänään kolme sänkyä kämppääni,eiköhän me niiillä pärjätä ja ajattelin pyytää tota Danielia mukaan makutuomariksi''.
-''ääh....''Daniel sanoi.
Kaappasin Danielin syliin ja kannoin koko lastin ulos ovesta,varoen tietysti astumasta siihen lattia lautaan johon kaaduin kipeästi.
-''Hei tää on epäreilua''.Daniel kiljahti.
-''Mikä?''
-''Et ees välittäny kuulla vastaustani ja etkä varsinkaan vanhempieni''.
-''Kuule tiedän hyvin sen naikkosen vastauksen...Ei meidän Danieli voi tuommoisen kanssa mennä minnekkään,isäsi
sentään osaa arvostaa seuraani ja sinulta en olisi saanut vastausta tai sitten olisit ollut kuin äitisi,en...en voi tulla mihinkään,
en ole homo,pysy erossa musta ja jätä rauhaan niinkö?''
Huomasin kuinka Danielin katse oli mennyt maahan,en tiennyt itkikö tämä raivo kohtaustani.
-''Daniel...mikä on?''.
Tämmöseen kohtaan tällä kertaa jäi,
mutta aattelin et tosta on sitten paljon
helpompi aloittaa uus luku. smile
Tästä kun piti yrittää tehdä pidempi kuin viimeks.. biggrin
ja tais ehkä tullakki..
en oikein muista.. x)
heart
Helvetin enkeli Community Member 
|
|
